SUOMEN EVANKELISEN ALLIANSSIN KANNANOTTO EHJÄNÄ SYNTYNYT KANSALAISALOITTEESEEN: KAA 10/2021 vp Ehjänä syntynyt - loppu ”eheytyshoidoille”

SUOMEN EVANKELISEN ALLIANSSIN KANNANOTTO

JOHDANTO

Suomen Evankelinen Allianssi ry (SEA) on yli kirkkokuntarajojen toimiva yhteysfoorumi, joka edustaa herätyskristillisyyttä eli uskoontuloa, Raamatun arvovaltaa ja lähetystyötä korostavia kristittyjä. Arviolta 200 000 suomalaista lukeutuu tähän joukkoon. SEA:lla on 30 yhteisöjäsentä, jotka ovat vapaakristillisiä kirkkoja ja luterilaisia herätyskristillisiä järjestöjä.

Amerikan psykologisen yhdistyksen (2009) mukaan seksuaalisen suuntautumisen muutosyrityksen (engl. SOCE, sexual orientation change effort) ”läpikäyvällä väestöllä on yleensä vahvasti konservatiivisia uskonnollisia näkemyksiä, jotka saavat heidät pyrkimään muuttamaan seksuaalista suuntautumistaan.” 1 ) SEA:an kuuluvat kirkot, seurakunnat ja jäsenjärjestöt edustavat konservatiivista kristillisyyttä, jonka takia SEA haluaa ottaa kantaa ”Ehjänä syntynyt” kansalaisaloitteeseen.

Suomen Evankelinen Allianssin mukaan kansalaisaloite tulee hyljätä, koska se sisältää seuraavia ongelmia:

• ”eheytyshoidon” epätarkka määritelmä

• kansalaisaloite antaa yksipuolisen kuvan ”eheytyshoitojen” tieteellisestä tutkimustiedosta

• kansalaisaloite rikkoo uskonnonvapautta

• kansalaisaloite rikkoo yksilönvapautta ja asiakaskeskeisyyttä

• kriminalisointi karkottaisi muutosta etsivät mielenterveyspalveluista ja ajaisi heidät syvemmälle epätoivoon

• ”eheyttämisen” kriminalisointi vaikeuttaisi sukupuoliristiriitaa kokevien nuorten hoitoa

• kansalaisaloitteen vaatimukset edustavat totalitarismia

Näiden kohtien perustelut löytyvät tästä dokumentista hieman myöhemmin. Suomen Evankelinen Allianssi pitää tärkeänä, että...

• ketään ei saa painostaa tai pakottaa seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoli- identiteetin muuttamiseen

• kenenkään ihmisarvo ei ole kiinni seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuoli- identiteetistä

• kenenkään sielunpelastus ei ole kiinni seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuoleen liittyvästä hämmennyksestä

• seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin muutosta etsiviä tulee kohdella asiakaskeskeisesti ja myötätuntoisesti mielenterveyspalveluissa sekä uskonnollisissa yhteisöissä

• kenellekään ei pidä luvata seksuaalisuuden muutosta, koska sen lupauksen toteuttaminen ei ole kenenkään pastorin, sielunhoitajan tai psykoterapeutin vallassa.

• jotkut kokevat joustavuutta seksuaalisessa suuntautumisessaan ja spontaania seksuaalisen suuntautumisen muutosta. Jotkut kertovat muutosten tulleen elämänmuutosten mukana, toiset kertovat spontaaneista muutoksista psykoterapian tai kristillisen sielunhoidon sivutuotteena

• kristittyjen uskovaisten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien tulee saada kristilliseen ihmiskuvaan perustuvaa sielunhoitoa, joka antaa eväitä itsevihan ja häpeän voittamiseen, itsensä löytämiseen sekä oman seksuaalisuutensa, kehonsa ja biologisen sukupuolen hyväksymiseen

• väärinkäytökset uskonnollisissa yhteisöissä tulee hoitaa asiantuntevan koulutuksen, asiatiedon lisäämisen kautta

  1 )Tämä havainto löytyy seuraavan tutkimusraportin tiivistelmästä: APA Task Force on Appropriate Therapeutic Responses to Sexual Orientation. (2009). Report of the Task Force on Appropriate Therapeutic Responses to Sexual Orientation. Washington, DC: American Psychological Association. http://www.apa.org/pi/lgbt/resources/therapeutic-response.pdf

KANSALAISALOITTEEN HYLKÄÄMISEN PERUSTELUT

1. EHEYTYSHOIDON EPÄTARKKA MÄÄRITELMÄ

KANSALAISALOITE: ”Eheytyshoidoilla ja -terapioilla tarkoitetaan seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin muuttamiseen tähtääviä hoitomuotoja.”

Kansalaisaloite ei määrittele tarpeeksi tarkasti käsitteitä ”eheytyshoito” ja ”eheytysterapia”. Nämä sateenkaariaktivistien käyttämät termit antavat kuvan, että joku ”eheyttäjä” tekee jollekin jotain, jonka tarkoitus on muuttaa seksuaalisista suuntautumista. Ne kuvaavat henkistä ja hengellistä väkivaltaa. Ongelma on siinä, että sateenkaariaktivistit laajentavat termit myös tilanteisiin, joissa henkilö itse hakee muutosta ilman painostusta.

Suomessa ei ole olemassa suunnitelmallista hoitomuotoa, jota voitaisiin nimittää ”eheytyshoidoksi” tai ”eheytysterapiaksi”. Termi on epäonnistunut käännös englannin kielen sanoista ”conversion therapy”.
Amerikan psykologisen yhdistys (2021) huomauttaa, että termit reparative therapy (korjaava terapia) tai conversion therapy, joka usein käännettään suomeksi sanoilla ”käännytysterapia” tai ”eheytysterapia” eivät kuvaa tarpeeksi täsmällisesti tätä ilmiötä. Siksi tulisi käyttää termiä sexual orientation change effort (SOCE) eli seksuaalisen suuntautumisen muutosyritys.2) Kriminalisoinnin vaatimus vaatii tarkkaa määrittelyä mikä on rikollista ja rangaistavaa. Lakialoitteen ongelma on se, että se ei määrittele tarpeeksi tarkasti eheytyshoitoja ja - terapioita. Se olettaa, että kaikki ymmärtävät mistä on kyse.
Amerikan psykologisen yhdistyksen (2021) mukaan seksuaalisen suuntautumisen muutosyritykset sisältävät erilaisia mielenterveysalan ammattilaisten ja ei-ammattilaisten käyttämiä tekniikoita, joiden tavoitteena on muuttaa seksuaalista suuntautumista tai jokin sen osa. Ne voivat sisältää seuraavia interventioita:3)

• suosituksen seurusteluun jonkun eri sukupuolta olevan kanssa

• kehotus ei-seksuaalisen läheisyyden kehittämiseen ja yhteyteen heteroseksuaalisten

  samaa sukupuolta olevien ikätovereiden kanssa

• samaa sukupuolta olevan ei-eroottisen kosketuksen saaminen samalta sukupuolelta

• uskonnon harjoittamista (rukous, pyhien kirjoitusten tutkiminen, eksorkismi ja ripittäytyminen kiusauksista samaan sukupuoleen)

• ehdollistamista aversiolla

• perinteisen sukupuolen ilmaisun ja sukupuoliroolikäyttäytymisen harjoittaminen ja sellaisen käytöksen tukahduttaminen, joka ei sovi omalle sukupuolelle

  Osa näistä interventioista on osa normaalia uskonnon harjoittamista, osa liian yksioikoisia ja vahingollisiakin neuvoja.
  Varsinainen kysymys kuuluu: mikä näistä edellä mainituista asioista pitäisi kriminalisoida niin, että rangaistuksena on sakkoja tai vankilatuomio?

  Millaista ”eheytymishoitoa” Suomessa sitten annetaan? Asiasta ei ole kattavaa tutkimusta ja meidän tietomme rajoittuvat kristillisiin seurakuntiin ja järjestöihin. Tietojemme mukaan se voi olla seuraavanlaista:

• yksittäiset ihmiset saattavat antaa yksinkertaistavia neuvoja kuten heterosuhteen solmiminen, homoeroottisten tunteiden tukahduttaminen tai rukous, joka muuttaa heteroksi. Näiden neuvojen antaminen vahingoittaa henkilöä ja luo epärealistisia odotuksia muutoksesta, jota ne eivät kuitenkaan saa aikaiseksi. Kyse on epäeettisestä toiminnasta, mutta onko se rikollista?

• Suomen Elävät Vedet ry:n vertaisryhmätoiminta, jossa ihmiset voivat luottamuksellisesti kertoa asioistaan ja niiden puolesta rukoillaan. Elävät Vedet ei lupaa seksuaalisuuden muutosta eikä väitä, että jokin tekniikka johtaisi muutokseen. Järjestö ei myöskään anna terapiaa. Silti sitä on väärin perustein syytetty ”eheytysterapian” antamisesta.4)

• pastorin tai maallikon antama sielunhoito, jossa rukoillaan, keskustellaan ja opastetaan Raamatun sanoman mukaiseen elämään ilman seksiä saman sukupuolen kanssa.

• sielunhoidon ja psykoterapian välimaastossa olevan kristillinen terapeuttinen sielunhoito, jossa on valmius käsitellä menneisyyden kipeitä asioita. Tietojemme mukaan mikään sielunhoitoterapian koulutus ei lupaa seksuaalisuuden muutosta tai väitä, että jokin tekniikka muuttaisi suuntautumisen.

  • psykoterapia, joka ei sisällä mitään mikä ei kuuluisi normaaliin psykoterapiaan. Psykoterapeutti ei lupaa seksuaalisuuden muutosta, mutta hän kertoo, että menneisyyden traumojen käsittelyn kautta tunne-elämässä voi tapahtua muutoksia, jotka voivat joillakin tuoda mukanaan spontaaneja heteroeroottisia tunteita.

Kysymme jälleen: mikä näistä pitäisi julistaa rikolliseksi?

Kansalaisaloite toteaa: ”Lisäksi on selvää, että tahdonvastaiset eheytyshoidot tulee kriminalisoida.”
Tästä olemme samaa mieltä: yksilönvapautta tulee ehdottomasti kunnioittaa. Kaikenlainen pakottaminen ja painostaminen on väärin. Suomen Elävät vedet ry (aiemmin Aslan ry) on kouluttanut jo vuodesta 1991 lähtien konservatiivisia uskonyhteisöjä, jotta niiden parissa ei tapahtuisi muutokseen painostamista, asioiden yksinkertaistamista ja katteettomien muutoslupausten antamista. Kolmenkymmen vuoden työ on tuottanut myönteisiä tuloksia.
Kansalaisaloitteen ongelma on siinä, että se haluaa kriminalisoida myös ne tilanteet, joissa joku jollain tavoin tukee henkilöä, joka itse haluaa muutosta seksuaalisuuteensa. Tällöin kriminalisoitaisiin normaali uskonnon harjoittaminen. Suuri osa Amerikan psykologisen yhdistyksen luettelemista seksuaalisen suuntautumisen muutosyrityksistä liittyy uskonnon harjoittamiseen (rukous, Raamatun luku yms.) ja uskonnon mukaan elämiseen.

2) American Psychological Association, APA Task Force on Psychological Practice with Sexual Minority Persons. (2021). Guidelines for Psychological Practice with Sexual Minority Persons. Sivu 13. https://www.apa.org/about/policy/psychological-sexual-minority-persons.pdf
3) APA RESOLUTION on Sexual Orientation Change Efforts, February 2021 https://www.apa.org/about/policy/resolution-sexual-orientation-change-efforts.pdf Luettu 3.10.2022 

4) Esimerkkinä väärästä tiedosta on Ranneliike-sivun toteamus: ”Suomessa eheytysterapiaa on tarjonnut erityisesti kristillistaustainen Elävät Vedet ry, joka aiemmin tunnettiin nimellä Aslan ry” https://ranneliike.net/uutiset/16165/uutissuomalainen-eheytyshoitojen-kielto-myotatuulessa- eduskunnassa Luettu 27.1.2023

2. KANSALAISALOITE ANTAA YKSIPUOLISEN KUVAN ”EHEYTYSHOITOJEN” TIETEELLISESTÄ TUTKIMUSTIEDOSTA 

2.1. Kansalaisaloite: ”Tieteellisen tutkimustiedon perusteella seksuaali- tai sukupuoli- identiteettiä ei voida muuttaa eheytyshoitojen kaltaisilla toimenpiteillä.”

Kysymystä ”eheytyshoitojen” vaikuttavuudesta tai vahingollisuudesta ei ratkaista vetoamalla yksittäisiin tutkimuksiin tai yksittäisiin tapauskertomuksiin muutosyritysten epäonnistumisesta.

Tiedemaailmassa johtopäätökset tehdään vasta kun samasta tutkimusaiheesta on tehty useita tutkimuksia ja niistä on koottu ns. meta-analyysi. Yksittäisissä tutkimuksissa saattaa tulla toisilleen vastakkaisia tuloksia, vaikka ne tehtäisiin kuinka huolellisesti. Meta- analyysissä tehdään päätelmiä yhdistelemällä tietoja aiemmista yksittäisistä tutkimuksista. Samaan sukupuoleen kohdistuvan kiinnostuksen muutosyrityksistä ei ole ilmestynyt yhdessäkään vertaisarvioidussa tiedelehdessä julkaistua meta-analyysiä. Tässä tilanteessa muutosyritykset tuomitsevat tahot vetoavat vain yksittäisiin tutkimuksiin, mutta ne jättävät huomiotta tutkimukset, jotka kertovat muutoshoidoista hyötyneiden raportit.

Amerikan psykologinen yhdistys (APA) onkin todennut, että seksuaalisuuden muutosyrityksiin liittyvä debatti "on juuttunut ideologisiin kiistoihin ja kilpaileviin poliittisiin agendoihin".5) Suomessa ja muuallakin maailmassa seurataan Yhdysvaltojen mielenterveysjärjestöjen kannanottoja, mutta siinä yhteydessä on syytä ottaa huomioon Yhdysvaltain polarisoitunut tilanne, jossa sateenkaariliikkeen seksuaalipolitiikalla on vaikutusta myös mielenterveysjärjestöjen kannanottoihin.6) Suomen Psykiatriyhdistyksen kielteinen kannanotto muutoshoitoihin 11.3.2021 ja Suomen Psykologiliiton vastaava kannanotto 15.6.2021 näyttävät toistavan amerikkalaisten järjestöjen kannanottoja.
Perusteellisin metatutkimuksen kaltainen selvitys seksuaalisen suuntautumisen muutosyrityksistä on Amerikan psykologisen yhdistyksen (APA) julkaisema Appropriate Therapeutic Responses to Sexual Orientation (2009). Kyseessä oli tutkimuskatsaus 83:sta tutkimuksesta, jotka ovat raportoineet homoseksuaalisuuden muutosyrityksistä tieteellisissä vertaisarvioiduissa (engl. peer review) julkaisuissa vuosien 1960 ja 2007 välisenä aikana. Raportti totesi: ”Seksuaalisen suuntautumisen muutosyrityksiin osallistuneet arvioivat eri tavoin kokemuksistaan: jotkut yksilöt kokivat hyötyneensä seksuaalisuuden muutosyrityksistä, kun taas toiset kokivat, että heitä oli vahingoitettu. Seksuaalisen suuntautumisen muutoksessa epäonnistuneet, vaikka he uskoivat sellaisten yritysten tuovan muutoksen, kertoivat kokemuksiensa olevan merkittävä syy emotionaaliselle ja hengelliselle ahdistukselle sekä kielteiselle minä-kuvalle. Toiset kertoivat, että seksuaalisuuden muutosyritykset auttoivat heitä. Esimerkiksi se auttoi heitä elämään uskonsa mukaisesti.” (s.3)

Työryhmän raportti ei tukenut väitettä, jonka mukaan homoseksuaalisuuden muutoshoito olisi tehotonta. Toisaalta todettiin, että ei ole myöskään riittävää näyttöä sen tehosta.

“Ei ole olemassa riittäviä tieteellisen tarkkuuden täyttäviä tutkimuksia, joiden perusteella voisimme päätellä kykenevätkö nykyään käytettävät muutosyritykset seksuaalisen suuntautumisen muutokseen vai eivätkö ne kykene siihen.” (s.120)

Tutkimusryhmä totesi, että tieteellinen todistusaineisto ei ole riittävää, jotta voitaisiin tehdä johtopäätöstä suuntaan tai toiseen. Kansalaisaloite painottaa vain sitä, että tehokkuudesta ei ole todisteita, mutta se ei kerro, että myöskään tehottomuudesta ei ole todisteita.

Työryhmän mukaan tutkimukset osoittavat, että kestävä muutos on ”epätavallista” (s.2) ja ”epätodennäköistä” (s.4) ja ”harvinaista” (s. 83). Muutoksen mahdollisuutta ei siis torjuttu kokonaan.

”Joissakin tutkimuksissa seksuaalisuuden muutosyrityksiin osallistuneet tulivat taitaviksi sivuuttamaan tai sietämään samaan sukupuoleen liittyvää kiinnostusta. Jotkut ihmiset kertoivat päätyneensä ulkonaisesti heteroseksuaaliseen elämään, kehittivät seksisuhteen toiseen sukupuoleen ja omaksuivat heteroseksuaalisen identiteetin. Nämä kokemukset olivat harvinaisempia niille, joilla ei ollut aiempaa kokemusta heteroseksuaalisuudesta.” (s. 3)

Miksi APA:n kannanotto muutosyrityksiin on pessimistinen jos muutoksista on raportoitu aiemmin ilmestyneissä tiedejulkaisuissa? Tärkein syy on ollut se, että aiempien tutkimusten menetelmien tarkkuus on kyseenalaistettu eikä tarjolla ole ollut pitkittäistutkimusta, joka olisi seurannut muutoksen pysyvyyttä tarpeeksi kauan aikaa. Lisäksi monet tutkimukset ovat perustuneet terapeuttien eikä asiakkaan omaan arvioon muutoksesta. APA:n työryhmän mukaan...

”Seksuaalisuuden muutosyrityksiä koskevan tutkimuksen tulisi (a) käyttää seuranta- ja pitkittäistutkimuksen menetelmiä, (b) käyttää otoksen valinnassa menetelmää, joka mahdollistaa riittävän yleistämisen (c) käyttää asianmukaisia, puolueettomia, korkealaatuisia välineitä seksuaalisen suuntautumisen ja seksuaalisen identiteetin arvioinnissa, (d) tarkastelee [henkilön] aiempaa ja nykyistä tilaa, mielenterveysongelmia, muita hoitotoimenpiteitä ja elämänhistoriaa testatakseen kilpailevia selityksiä mahdollisille muutoksille ja (e) käyttää välineitä, jotka ovat kykeneviä arvioimaan [muutosyritysten] haittoja.” (2009, s.6)

Tähän haasteeseen on vastattu vuonna 2011 jolloin psykologit Stanton L. Jones ja Mark A. Yarhouse julkaisivat vertaisarvioidussa tiedelehdessä noin 6-7-vuoden seurantatutkimuksen noin 100:sta seksuaalisuuden muutosta yrittäneestä (“A longitudinal study of attempted religiously-mediated sexual orientation change.” Journal of Sex and Marital Therapy, 2011, Volume 37, sivut 404-427).7) Tutkittavat olivat yrittäneet seksuaalisuuden muutosta osallistumalla kristillisten ex-gayjärjestöjen toimintaan.

Tutkimus täytti monia APA:n luettelemia vaatimuksia. Muutosprosessiin osallistumisen tulokset 6-7 vuoden jälkeen osoittavat, että muutosta todella tapahtuu, vaikkakaan ei kaikille.8) 23% osallistujista raportoi merkittävää homoseksuaalisen vetovoiman vähentymistä ja merkittävää siirtymistä heteroseksuaaliseen kiinnostukseen ja toimintaan. Sen lisäksi 30% kertoi, että homoseksuaalinen vetovoima ei ollut hävinnyt, mutta se ilmeni vain satunnaisesti tai sellaisella tavalla, joka ei tuottanut ahdistusta. Tämän seurauksena he kykenivät elämään tyytyväisenä ilman homoseksuaalista toimintaa. 20% oli luopunut muutosprosessista ja omaksunut homoidentiteetin.

Tutkimuksessa käytetyt testit osoittivat, että osa tutkittavista oli kokenut tilastollisesti merkittävää muutosta seksuaalisuudessaan. Psykologista ahdistusta mittaava testi osoitti, että muutosyritys ei ollut haitallista. Itseasiassa kaksi psyykkisen ahdistuksen indikaattoria osoittivat, että hyvinvointi lisääntyi tutkimuksen aikana.

Jonesin ja Yarhousen tutkimus on perusteellisin tutkimus seksuaalisuuden muutosta yrittäneistä, mutta sitä ei ole huomioitu tarpeeksi. Sen vahvuutena on 6-7 vuoden seuranta ja pätevien psykologisten testien käyttäminen.

Valitettavasti Suomen Psykiatriyhdistyksen kielteinen kannanotto muutoshoitoihin 11.3.2021 ja Suomen Psykologiliiton vastaava kannanotto 15.6.2021 eivät ole ottaneet huomioon Jonesin ja Yarhousen tutkimusta eivätkä Amerikan psykologisen yhdistyksen lausuntoa vuodelta 2009.

Seksuaalinen kiinnostus ei ole kaikilla ihmisillä muuttumatonta vaan joillakin se on joustavaa, mikä mahdollistaa sen muuttumisen.

Lisa Diamond on feministi, lesbo ja Utahin yliopiston psykologian professori, joka on keskittynyt seksuaalisen suuntautumisen joustavuuden tutkimukseen. Hänen mukaansa ”samaan sukupuoleen kohdistuvan seksuaalisen suuntautumisen kuvaaminen muuttumattomaksi piirteeksi ei ole tieteellisesti pätevää. Vaikka jotkut seksuaalivähemmistöön kuuluvat henkilöt raportoivat muuttumatonta kiinnostusta samaan sukupuoleen, toiset seksuaalivähemmistöön kuuluvat henkilöt käyvät läpi muutoksia. Joskus saman sukupuolen kiinnostus lisääntyy tai vähenee ja joskus kiinnostus toista sukupuolta kohtaan lisääntyy tai vähenee."9)
Diamondin mukaan ”viime vuosikymmeninä tutkijat ovat dokumentoineet lukuisia tapauksia, joissa yksilöt raportoivat odottamattomista muutoksista – joskus ohimenevistä ja joskus pysyvistä – seksuaalisessa kiinnostuksessaan, identiteetissään ja/tai käytöksessään. Tällaista muutosta kutsutaan seksuaaliseksi joustavuudeksi. Tutkijat tutkivat aktiivisesti ja keskustelevat sen yleisyydestä, syistä ja seurauksista. Yksi merkittävimmistä vastaamattomista kysymyksistä seksuaalisen joustavuuden suhteen koskee sukupuolten välisiä eroja. Vaikka varhaiset tutkimukset seksuaalisesta joustavuudesta viittasivat siihen, että se oli yleisempää naisilla kuin miehillä, viimeaikaiset tutkimukset ovat alkaneet kyseenalaistaa tämän näkemyksen. Jotkut homomiehet ja lesbot kokevat ajoittain vetovoimaa toista sukupuolta kohtaan, aivan kuten jotkut heteroseksuaalit kokevat ajoittain vetovoimaa samaa sukupuolta kohtaan. Ensisijainen ero seksuaalisen joustavuuden ja biseksuaalisuuden välillä on, että jälkimmäinen käsitetään vakaana seksuaalisena taipumuksena. Sitä vastoin seksuaalinen joustavuus tarkoittaa eroottisen reagoinnin muuttumista. Jotkut ihmiset eivät koe sitä koskaan. Toiset voivat kohdata elämänsä aikana vain yhden tai kaksi tilannetta, jotka saavat aikaan muutoksia seksuaalisissa tunteissa.”10) Diamond korostaa, että kyse on odottamattomista spontaaneista muutoksista. Oma tahto tai omat tietoiset pyrkimykset eivät muuta seksuaalisuutta.

Manley, Diamond ja van Anders (2015) toteavat, että seksuaalisen kiinnostuksen joustavuus tapahtuu reaktiona ihmissuhteisiin ja ympäristöön liittyviin tekijöihin.11) Nämä ovat juuri niitä tekijöitä, joita terapeutit rutiininomaisesti käsittelevät työssään. Siksi ei ole ihme, että jotkut ihmiset ovat kokeneet spontaaneja muutoksia kristillinen sielunhoidon, Elävät vedet- vertaisryhmien ja psykoterapian seurauksena. 12)

5) American Psychological Association, Task Force on Appropriate Therapeutic Responses to Sexual Orientation, 2009, s. 92.

6) Homo- ja lesbopsykiatrien liiton AGLP:n puheenjohtajan Daniel Hicksin mukaan liiton jäsenet ovat käyttäneet suunnattomasti energiaa saadakseen aikaan muutosterapian tuomitsemisen (Psychiatric News15.1.1999)www.psych.org/psych/htdocs/pnews/99-01-15/therapy.html Luettu3.2.2003

7) Stanton L. Jones, Mark A. Yarhouse: ”A longitudinal study of attempted religiously-mediated sexual orientation change.” Journal of Sex and Marital Therapy, 2011, Volume 37, sivut 404-427. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/21961446/

8) Tulokset: Seksuaalisuuden muutos: 23% (n = 14) osallistujista raportoi merkittävää homoseksuaalisen vetovoiman vähentymistä ja merkittävää siirtymistä heteroseksuaaliseen vähentymistä ja merkittävää siirtymistä heteroseksuaaliseen kiinnostukseen ja toimintaan. kiinnostukseen ja toimintaan. Selibaatti: 30% (n = 18) kertoi, että homoseksuaalinen vetovoima ei ollut hävinnyt, mutta se ilmeni vain satunnaisesti tai sellaisella tavalla, joka ei tuottanut ahdistusta. Tämän seurauksena he kykenivät elämään tyytyväisenä ilman homoseksuaalista toimintaa. Muutoksen jatkuminen: 16% (n = 10) ilmoitti vain vähäistä homoseksuaalisen kiinnostuksen vähentymistä. He eivät olleet tyytyväisiä muutoksen määrään ja pysyivät sitoutuneena muutosprosessiin.
• Ei muutosta: 7% (n = 4) ilmoitti, ettei merkittävää seksuaalisen suuntautumisen muutosta ei ollut tapahtunut. He eivät olleet luopuneet muutosprosessista, mutta jotkut olivat hämmentyneitä siitä miten heidän tulisi edetä jatkossa. Muutoksen epäonnistuminen: Hämmentynyt: 5% (n = 3) ilmoitti, ettei merkittävää seksuaalisen suuntautumisen muutosta ollut tapahtunut. He olivat luopuneet muutosprosessista, mutta eivät kuitenkaan ottaneet itselleen homoidentiteettiä. Muutoksen epäonnistuminen: homoidentiteetti: 20% (n = 12) oli luopunut muutosprosessista ja omaksunut homoidentiteetin.

9) Lisa M. Diamond & Cliffor J. Rosky: ”Scrutinizing Immutability: Research on Sexual Orientation and U.S. Legal Advocacy for Sexual Minorities” The Journal of Sex Research 2016, 53(4-5), 363–391.
10) Lisa M. Diamond: ”Sexual Fluidity in Male and Females” Current Sexual Health Reports 2016, Vol. 8, 249–256.
11 )Manley, M. H., Diamond, L. M., & van Anders, S. M.: ”Polyamory, monoamory, and sexual fluidity: A longitudinal study of identity and sexual trajectories. Psychology of Sexual Orientation and Gender Diversity” 2015, 2, 168-180.
12) Muutoskertomuksista voi lukea kirjoista Ari Puonti: Suhteesta siunaukseen. Homoseksuaalisuus, terapeuttinen sielunhoito ja Raamattu (Uusi Tie 2010).

2.2. Kansalaisaloite: ”Lisäksi on tutkimusnäyttöä siitä, että eheytyshoidot aiheuttavat pitkäaikaista haittaa sekä kuormitusta kohteena olevan mielenterveydelle.”

Aiemmin mainittu Amerikan psykologisen yhdistyksen työryhmän analyysi ei tukenut tätä johtopäätöstä. Sen mukaan:

”Viimeaikaisista seksuaalisuuden muutosyrityksistä ei ole olemassa tieteellisesti tarkkoja tutkimuksia, joiden perusteella voisimme antaa lopullista lausuntoa siitä ovatko viimeaikaiset seksuaalisuuden muutosyritykset turvallisia tai haitallisia ja kenelle sitä olisivat.” (s. 83)

Tutkimusaineisto perusteella ei siis voida väittää, että muutosyritys ei vahingoita, mutta ei voida myöskään sanoa, että se vahingoittaisi.

Suomen psykologiliitto 15.6.2021 perusteli muutosyritysten vahingollisuuden vetoamalla homoseksuaalien psykologien Ariel Shidlon ja Michael Schroederin kyselytutkimukseen (2002).13) Tutkimus sisältää kuitenkin niin vakavia puutteita, että sitä ei voi pitää vedenpitävänä todisteena muutosyritysten vahingollisuudesta. Haastelluista 176/202 koki muutosterapian epäonnistuneen, mutta 26 piti sitä onnistuneena. Tutkitut olivat olleet mm. psykoanalyysissä, behavioristisissa terapioissa, hypnoosissa ja ex-gayryhmissä.

Epäonnistuneet muutosyritykset olivat johtaneet masennukseen, itsemurha-ajatuksiin ja sosiaaliseen eristyneisyyteen. Shidlon ja Schroederin tutkimus vertasi keskenään hyvin erilaisia muutosyrityksiä: jotkut miesasiakkaat olivat saaneet neuvoksi pianon soiton lopettamisen ja joukkueurheilun aloittamisen. Jotkut olivat osallistuneet 1950-luvulla epäeettiseen behavioristiseen aversioterapiaan.

Shidlo & Schoeder etsivät tutkimukseensa vain niitä ihmisiä, jotka olivat kokeneet vahingoittuneensa muutosyrityksissä. Sen takia tämä tutkimus ei kykene vastaamaan kysymykseen ”onko muutosyritys sinänsä vahingollinen” tai ”kuinka moni epäonnistuu muutoshoidossa” tai ”mikä terapiamuoto on vahingollinen”. Tutkimuksesta voidaan päätellä vain se, että on olemassa muutoshoidon asiakkaita, jotka kokevat hoidon vahingolliseksi. Merkittävää on se, että vähemmälle huomiolle on jäänyt muutoshoidon jälkeisen itsetuhoisuuden väheneminen. Shidlo ja Schroeder (2002) raportoivat, että 29 % ilmoitti aiemmin yrittäneensä itsemurhaa, mutta vain 5,4 % oli yrittänyt itsemurhaa muutosterapian jälkeen. 12,4 % oli yrittänyt itsemurhaa ennen muutosterapiaa, mutta 88 % heistä ei yrittänyt uudelleen itsemurhaa hoidon jälkeen. 11,4 % ilmoitti itsemurhayrityksestään hoidon aikana, joista 87 % ei yrittänyt sitä uudelleen hoidon jälkeen. Vain 2,5 % osallistujista, joilla ei ollut aiempaa itsemurhayrityksiä, aloitti tällaisen käyttäytymisen muutosterapian jälkeen.

Juuri äskettäin julkaistiin tutkimus, joka on tämän hetken pätevin tutkimus muutosyritysten haittojen havainnoinnissa. Paul Sullins julkaisi Archives of Sexual Behavior-tiedelehdessä lokakuussa 2022 analyysin muutosyritysten yhteydestä itsetuhoisuuteen otsikolla ”Sexual Orientation Change Eforts Do Not Increase Suicide: Correcting a False Research Narrative”.14) Sullins huomautti, että aiemmat tutkimukset eivät ole ottaneet huomioon itsetuhoisuutta ennen muutoshoitoa mikä vääristää tutkimustuloksia. Sen lisäksi tutkimusten otokset ovat perustuneet pieniin otoksiin laadullisissa tutkimuksissa.

Sullins totesi, että Blosnich ym. (2020) tutkimus ohitti aiempien tutkimusten puutteita, koska tiedot kerätiin valtakunnallisella todennäköisyysotoksella seksuaalivähemmistöistä USAssa. Tiedot kerättiin 1518:lta ihmiseltä satunnaisotannalla puhelimitse, jolloin saatiin laajat tiedot muutoshoitojen luonteesta ja ajoituksesta sekä useista itsetuhoisuuden muodoista. Yhteensä 69,0 % oli saanut muutosterapiaa uskonnollisen johtajan, kuten pastorin, uskonnollisen sielunhoitajan tai papin toimesta. 19,2 % oli saanut sitä terveydenhuollon ammattilaiselta kuten psykologilta, joka ei ollut uskonnollinen. 11,9 % oli saanut hoitoa molemmilta.

65% muutosyrityksiin ja -hoitoihin osallistuneista kertoi, että itsemurha-ajatuksista ennen muutoshoitoa. Lähes puolet raportoiduista itsemurhasuunnitelmista (49 %) ja itsemurhayrityksistä (48 %) tapahtui ennen muutoshoitoa.

Sullins analysoi Blosnickin tutkimukseen osallistuneiden tiedot. Hän totesi, että kun otetaan huomioon ainoastaan itsetuhoisuus muutoshoidon aikana tai sen jälkeen, muutosyrityksiin osallistuneiden joukossa ei enää ollut merkittävästi suurempaa itsetuhoisuutta verrattuna niihin, jotka eivät olleet osallistuneet muutosyrityksiin. Itseasiassa itsemurha-ajatukset ja suunnittelu oli vähäisempää kuin niillä, jotka eivät olleet koskaan osallistuneet muutosyrityksiin.

Tutkimus toi esille yllättävän asian: muutosyrityksiin osallistuminen vähensi vähemmistöstressiä ja itsemurhayrityksiä. Ne, jotka eivät olleet kokeneet muutosyrityksiä olivat yrittäneet viisi kertaa enemmän itsemurhaa kuin ne, jotka olivat osallistuneet muutosyrityksiin.
Tämä on merkittävä havainto siitäkin syystä, että muutosyrityksiin osallistuneet olivat kärsineet huonommista lapsuuden perheolosuhteista, suuremmasta vähemmistöstressistä ja syrjinnästä sekä heikentyneestä sosioekonomisesta asemasta verrattuna niihin, jotka eivät olleet koskaan yrittäneet suuntautumisen muutosta. Edellä mainitut tekijät liittyvät korkeampaan haitallisen käyttäytymisen riskiin, mutta muutosyritysten jälkeen itsetuhoisuuden tai riskikäytöksen taso ei ollut korkeampi verrattuna niihin, jotka eivät osallistuneet muutosyrityksiin.
Sullins toteaa: ”Yllättäen, kun otetaan huomioon lukuisat väitteet seksuaalisen suuntautumisen muutosyritysten vaikutuksista itsetuhoisuuteen, uusimmassa katsauksessa (O'Shaughnessy & Speir, 2018) satunnaistutkimuksissa homomyönteisen tai neutraalin terapian tehokkuudesta ei ole arvioitu itsetuhoisuutta. Tämä kysymys jätettiin huomiotta (Fals- Stewart ym., 2009; Pachankis ym., 2015; Parsons et al., 2014) tai jätettiin tutkimuksen otoksesta pois henkilöt, jotka ovat aiemmin olleet itsetuhoisia (Carrico et al., 2006; Reback & Shoptaw, 2014; Shoptaw et al. al., 2008) tai suljettiin pois henkilöt, joiden nykyiseen tai menneeseen psykopatologiaan todennäköisesti sisältyi itsemurha (Antoni et al., 2000; Carrico et al., 2005; Gayner ym., 2012; Shoptaw et al., 2005). Äskettäin Pachankiksen ja kollegoiden hyvin suunnitellussa tutkimuksessa tarkasteltiin tuloksia, jotka seurasivat homomyönteistä vähemmistöstressin vähentämiseen liittyvää toimenpidettä, joka kohdistui naisiin, joilla on epäterve masennus, alkoholin käyttöä ja itsemurhakäyttäytyminen. Tutkimuksessa todettiin kuitenkin, että hoitoon "liittyi vain vähäinen vähemmistöjen stressiprosessien väheneminen, eikä se vaikuttanut itsemurhaan" (Pachankis et al., 2020). Vaikka tulevassa tutkimuksessa saattaa hyvinkin löytyä tällainen vaikutus, tällä hetkellä ei ole todisteita väitteelle, että homomyönteinen terapia johtaisi itsemurhariskin vähenemiseen, kuten tämä tutkimus on havainnut SOCE:n jälkeen.”

13) Ariel Shidlo ja Michael Schroeder: “Changing Sexual Orientation: A Consumers’ Report” Professional Psychology: Research and Practice, 2002, 33 (3), 249-259.
14) Paul Sullins: "Sexual Orientation Change Eforts Do Not Increase Suicide: Correcting a False Research Narrative" Archives of Sexual Behavior 2022 Oct;51(7):3377-3393. DOI: 10.1007/s10508-022- 02408-2

3. KANSALAISALOITE RIKKOO USKONNONVAPAUTTA

Kansalaisaloite: ”Aloitteen tavoitteena ei ole ns. sielunhoidon tai muun uskonnonvapauden harjoittamisen kieltäminen, niin kauan kuin se ei muutu perusoikeuksia ja terveyttä loukkaavaksi ’eheyttämiseksi’.”

Missä menee raja ”eheyttävän” sielunhoidon ja ”ei-eheyttävän” sielunhoidon välillä? Suomen Evankelisen Allianssin jäsenkirkkojen ja seurakuntien lisäksi roomalaiskatolisen kirkon ja ortodoksisen kirkon opetuksen mukaan seksi saman sukupuolen kanssa on syntiä, josta on pidättäydyttävä. Tämä näkemys perustuu Uuteen testamenttiin (Room. 1:26-27; 1 Kor. 6:9; 1 Tim. 1:9-11) ja kirkkojen perinteiseen opetukseen. Kristillinen sielunhoito ja opastus antaa eväitä selibaattiin ja elämään Jumalan tahdon mukaan. Sen lisäksi kristityt uskovat Jumalan muuttavaan ja ihmeitä tekevään voimaan.

Onko siis rikos jos pastori tai sielunhoitaja...

• rukoilee sielunhoitoasiakkaan omasta toiveesta näin: ”Jumala, tee ihme ja muuta henkilön X seksuaalinen suuntautuminen”

• rukoilee lapsuuden traumojen parantumista sillä ajatuksella, että tunne-elämän muutokset saattavat joissakin tapauksissa aiheuttaa muutoksia eroottisten tunteiden alueilla

• kehottaa sielunhoitoasiakasta pidättäytymään homoeroottisista suhteista ja harrastamaan aktiivista hartauselämää (rukous, Raamatun lukeminen) välttääkseen kiusaukset

On olemassa uskovia, jotka haluavat elää konservatiivisen uskonsa mukaisesti ilman seksiä saman sukupuolen kanssa. Osa heistä etsii muutosta samaan sukupuoleen kohdistuvaan kiinnostukseen seuraavista syistä:

• henkilö tunnistaa homoeroottisen kiinnostuksen vasta heteroseksuaalisen avioliittonsa aikana. Hän valitsee uskollisuuden puolisolleen. Siksi hän etsii sielunhoitoa, joka voisi auttaa häntä löytämään ei-eroottisen tavan tyydyttää samaan sukupuoleen kohdistuvaa kiinnostusta.

• henkilö on kiinnostunut vain samasta sukupuolesta ja hänellä oli aiemmin suhde samaan sukupuoleen. Uskoontulon jälkeen hän katkaisee suhteen, koska hän pitää seksiä saman sukupuolen kanssa syntinä. Samalla hän tunnistaa, että kiinnostus samaan sukupuoleen ei kuvaa hänen ”aitoa minäänsä”. Hän etsii itseään ja haluaa tutkia seksuaalisuutensa joustavuutta jos se mahdollistaisi kiinnostuksen toiseen sukupuoleen.

Huolemme on se, että kansalaisaloite luokittelee näiden ihmisten auttamisen rikolliseksi ”eheyttämiseksi”.

4. KANSALAISALOITE RIKKOO YKSILÖNVAPAUTTA JA ASIAKASLÄHTÖISYYTTÄ

Kansalaisaloite: ”Eheytyshoidon kohdalla voi kuitenkin olla myös kyse tilanteesta, jossa täysi-ikäinen ja -valtainen henkilö, joka voi puhtaan juridisesta näkökulmasta antaa suostumuksensa eheytyshoitoon, on sosiaalisista, taloudellisista tai mielenterveydellisistä syistä tilanteessa, jossa eheytyshoidosta kieltäytyminen ei käytännössä ole mahdollista. Myös täysi-ikäisille annettavat ja tarjottavat eheytyshoidot olisi siis kriminalisoitava.”

Taustalla on huoli niistä, joita on painostettu eri syistä tai jotka pelkäävät joutuvansa yhteisönsä ulkopuolelle tai eivät itsekään tiedä mitä haluavat. Suomen Evankelinen Allianssi jakaa tämän huolen. Tämä uhka on olemassa tiukkoihin yhteisöllisiin uskonyhteisöihin

kuuluvilla kuten Jehovan todistajilla, mormonikirkon jäsenillä ja vanhoillislestadiolaisilla. Nämä yhteisöt katkaisevat perhesuhteet ja keskusteluyhteyden ihmiseltä, joka poikkeaa yhteisön uskonkäsityksestä.
Ammattitaitoinen psykoterapeutti tai kristillinen sielunhoitaja tarkastelee syitä etsiä muutosta, tunnistaa painostuksen ja pyrkii auttamaan asiakasta tekemään omia ratkaisuja. Kansalaisaloitteen ongelma on se, että se riistää itsemääräämisoikeuden. Kansalaisaloitteessa on etukäteen päätetty, että kaikki muutosta etsivät ovat ikään kuin uskontonsa aivopesemiä lapsia, jotka eivät kykene päättämään mitä haluavat. Tämä näkökulma ohittaa se, että jokainen ihminen haluaa elää vakaumuksensa mukaisesti ja tavoitella siihen kuuluvia ihanteita.

Samalla on todettava: tiukka uskonnollinen yhteisö voi tukahduttaa oman ajattelun ja painostaa muuttumaan heteroksi, mutta on väärin olettaa lähtökohtaisesti, että kaikki muutosta etsivät ovat uskonnollisen yhteisönsä painostamia tai aivopesemiä.
Amerikan psykologisen yhdistyksen työryhmän kannanotto vuodelta 2009 antaa mielestämme hyvän vastauksen tähän asiaan. Sen mukaan mielenterveyden ammattilaisten tulee lähestyä seksuaalisuuden muutosta etsivää uskonnollista asiakasta monikulttuurisen kohtaamisen mallin perusteella. Asiakkaan konservatiivinen uskonnollisuus on osa monikulttuurista erilaisuutta eikä psykologia ota siihen kantaa. Tällainen hoito ei pyri muuttamaan seksuaalista suuntautumista, mutta auttaa asiakasta löytämään tiensä itse ilman, että ammattilainen määräisi mihin asiakkaan pitäisi päättyä identiteetin etsinnässään (s.6).

“Me rohkaisemme laillistettuja mielenterveyspalvelujen tarjoajia tukemaan asiakasta, jotta hän määrittelisi itse (a) identiteettiään koskevan prosessin päämäärän (b) miten hän ilmaisee käyttäytymisellään seksuaalista suuntautumistaan (c) julkisen ja yksityisen sosiaalisen roolinsa (d) sukupuoliroolinsa, identiteettinsä ja ilmaisunsa, (e) partnerinsa sukupuolen ja (f) millaisia ihmissuhteita hän haluaa muodostaa.” (s.62)

Mielenterveyden ammattilainen ei saa pakottaa seksuaalisuuden muutosta, mutta hän voi auttaa asiakasta elämään kristillisen uskonsa mukaisesti selibaatissa jos hän sitä haluaa. Lisäksi psykoterapiassa voidaan käsitellä lapsuuden ja nuoruuden kipeitä asioita. Kristillisillä seurakunnilla tulee olla uskonnonvapaus opastaa jäseniään elämään uskonsa mukaisesti ja etsimään elämän muutosta uskon, opastuksen ja sielunhoidon kautta.

Amerikan psykologinen yhdistyksen kannanotto vuodelta 2009 suositteli mielenterveyden ammattilaisille asiakaskeskeistä lähestymistapaa, koska se sai syytteitä muutosta etsivien ajamisesta pois mielenterveyspalveluista.
”Tämä lähestymistapa sisältää myötätuntoa asiakkaan halua muuttaa seksuaalista suuntautumista ja samalla ymmärtäen, että sellainen lopputulos on epätodennäköinen... Haldeman (2004) varoittaa, että virallistetut mielenterveyden ammattilaiset, jotka mitätöivät asiakkaan pyynnön seksuaalisuuden muutoksesta hoidon aikana ilman, että he tarkastelisivat ja ymmärtäisivät syitä muutoshaluun, voivat vahvistaa asiakkaan toivottomuutta asiakkaassa, joka jo valmiiksi menettänyt toivon eri vaihtoehdoista.” (s.55-56)

5) KRIMINALISOINTI KARKOTTAISI MUUTOSTA ETSIVÄT MIELENTERVEYSPALVELUISTA JA AJAISI HEIDÄT SYVEMMÄLLE EPÄTOIVOON

Sateenkaariaktivistit ja heidän ajattelunsa omaksuneet toimittajat ovat useassa Europan maassa tekeytyneet ”eheytymistä” etsiviksi homoiksi tai lesboiksi ja sitten paljastaneet heidät julkisesti mediassa.15)

Miten psykoterapeutti tai pastori uskaltaisi kohdata seksuaalisuuden muutosta etsivän asiakkaan jos hän tietää, että saisi rangaistuksen jos mikä tahansa hänen sanansa voitaisiin tulkita ”eheyttämiseksi”? Kriminalisointi halvaannuttaisi asiakaskohtaamiset.

”Eheytyshoitojen” kieltäminen ja rikolliseksi leimaaminen ajaa uskonnolliset seksuaali-ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset syvemmälle kaappiin ja syvemmälle epätoivoon. Nämä ihmiset eivät hakeudu SETA:an tai sateenkaariliikkeen palveluihin, koska he uskovat Raamatun kieltävän seksin saman sukupuolen kanssa. SETA ei edusta heidän ajatteluaan. He hakeutuvat sielunhoitoon tai keskusteluun tahojen kanssa, joiden ei-tuomitsevaan asenteeseen heillä on luottamus tai joilla on sama uskonnäkemys.

Suomen psykiatriyhdistyksen kielteinen kannanotto muutoshoitoihin 11.3.2021 ja Suomen psykologiliiton vastaava kannanotto 15.6.2021 ei antanut mitään asiakaskeskeistä viestiä ihmisille, jotka etsivät muutosta. Kannanotot tuomitsivat yksiselitteisesti muutosyritykset.

Nämä järjestöt eivät ole julkaisseet ohjeistusta miten uskonnollinen seksuaalisuuden muutosta etsivä asiakas kohdataan asiakaslähtöisesti ja kunnioittavasti. Tämä on suuri puute. Olemme saaneet jo parin vuosikymmenen ajan yhteydenottoja seksuaalisuuden muutosta etsiviltä ihmisiltä, joita on yritetty käännyttää tai heitä on mitätöity psykiatrian, psykologin tai psykoterapeutin taholta. Suomen psykiatriyhdistyksen ja Suomen Psykologiliiton kannanotot eivät paranna tätä tilannetta.

Tämä tilanne vaatisi mielenterveysalan ammattilaisten koulutusta sen sijaan, että tilannetta pahennettaisiin kriminalisoinnilla. Samalla tarvittaisiin sitä, että mielenterveysjärjestöt olisivat keskusteluyhteydessä konservatiivisiin uskonyhteisöihin, jotta syntyisi yhteinen ymmärrys siitä miten konservatiivisissa uskonyhteisöissä olevat seksuaalivähemmistöjen ihmiset voisivat löytää tasapainon uskonsa ja hyvinvointinsa kanssa.

15) Homoseksuaali toimittaja Antti Pikkanen soluttautui Aslan ry:n leirille vuonna 2012. Hänen tarkoituksenaan oli paljastaa ”eheyttämiseen” liittyvät tekniikat. Hän ei löytänyt niitä. Hänen arvionsa oli, että kyseessä oli vaaraton kristillinen toiminta. Lue https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000005710180.html

6) EHEYTTÄMISEN KRIMINALISOINTI VAIKEUTTAISI SUKUPUOLIRISTIRIITAA KOKEVIEN NUORTEN HOITOA

”Eheyttämisen” kriminalisointi tuo ongelmia myös sukupuoliristiriitaa (gender dysforia) kokeville. Sukupuoliristiriidan kanssa yleisiä samaan aikaan esiintyviä ongelmia ovat esimerkiksi mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöt, autismin kirjon häiriöt, dissosiaatiohäiriöt ja traumat.16) Suomessa jopa yli kolmasosa transpoliklinikoille lähetetyistä potilaista ei olekaan lääketieteellisessä mielessä transsukupuolisia, vaan sukupuoliristiriitaa on tuottanut esimerkiksi jokin psykoottinen sairaus, rajatilapersoonallisuus tai harhaluuloisuushäiriö.17) On mahdotonta tietää ilman lisätutkimuksia, milloin kyseessä on transsukupuolisuus ja milloin jonkin muun asian, kuten trauman, aiheuttama sukupuoliristiriita. Tällä hetkellä Suomessa tehdään psykiatrinen tutkimus ennen transhoitoihin pääsyä, mutta silti osa detransitioutuu eli ei myöhemmin enää koe olevansa transsukupuolinen ja katuu hoitojaan.18) Suuri osa sukupuoliristiriitaa kokevista nuorista kertoo olevansa homo- tai biseksuaaleja. Lapsuudessa koettu sukupuoliristiriita ennustaa ensisijaisesti aikuisuuden homoseksuaalisuutta, ei transsukupuolisuutta.19) On erittäin vahvaa tutkimusnäyttöä siitä, että useimpien lasten sukupuoliristiriita lievittyy itsekseen murrosiän alettua tai viimeistään sen loppuun mennessä, mikäli lapsi ei transitioidu sosiaalisesti eikä lääketieteellisesti.20)

Jos eheytyshoidot kriminalisoidaan voi eteen tulla tilanne, jossa sukupuoliristiriitaa kokeva ihminen ei saa psykiatrista hoitoa muihin ongelmiinsa, koska se voitaisiin katsoa eheyttämiseksi. Psykiatrit ja psykologit voivat pelätä saavansa syytteet eheytyshoidoista, jos he tarjoavat muuta kuin biologisen anatomian vastaista sukupuoli-identiteettiä vahvistavaa hoitoa.21)

16) Riittakerttu Kaltiala-Heino, Maria Sumia, Maria Työläjärvi, Niina Lindberg: ”Two years of gender identity service for minors: overrepresentation of natal girls with severe problems in adolescent development.” Child Adolescent Psychiatry Mental Health 2015; 9(1): 9. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4396787/

17) ”Sairaus voi sekoittaa sukupuoli-identiteetin” Mediuutiset 18.8.2005 https://www.mediuutiset.fi/uutiset/sairaus-voi-sekoittaa-sukupuoli-identiteetin/dea707b2-4ad8- 3be2-805b-0d2ef9e805bf
18) Jessica Stolzmann ja Hanna Takala: ”Mieheksi ja takaisin” YLE. 9.12.2019 https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/12/08/27-vuotias-nita-katuu-sukupuolensa-korjaamista-mieheksi- toivon-etta-olisi-ollut

19) Riittakerttu Kaltiala-Heino, Marja Työläjärvi ja Laura Suomalainen:"Kun sukupuoli on nuorelle ongelma" Duodecim 2018;134(20):2041-6 https://www.duodecimlehti.fi/duo14555
20) https://www.transgendertrend.com/affirmation-gay-conversion-therapy-children-young-people/

21) Hayley Dixon: ”Therapists ‘could be criminalised’ for treating gender dysphoria under new laws” Telegraph 5.5.2011 https://archive.ph/x66pe#selection-1111.1-1111.80

7) KANSALAISALOITEEN VAATIMUKSET EDUSTAVAT TOTALITARISMIA

Kansalaisaloite: ”Rikokseksi säätäminen antaisi myös selkeän signaalin siitä, että eheytyshoidot eivät ole yhteiskunnallisesti hyväksyttäviä, sekä sulkisi eheytyshoitoja tarjoavat toimijat yhteiskunnan eri palveluiden ja etujen ulkopuolelle. Jatkossa esimerkiksi eheytyshoitoja tarjoava yhdistys voisi olla mahdollista julistaa lakkautetuksi.”

Kansalaisaloite siis ehdottaa, että ne, joiden jollain tavoin tulkitaan antavan eheytyshoitoa pitäisi sulkea koko yhteiskunnan palvelujen ja etujen ulkopuolelle!
SETA:n hallitus (10.3.2022) menee vielä pidemmälle. Sen mukaan eheyttämisen täyskiellon tulisi koskea mm. seuraavia asioita: ”muutospyrkimyksiin kehottaminen ja kannustaminen Suomessa tai sen ulkopuolella, kehotukseen tai käskyyn seksuaalisen suuntautumisen, sukupuoli-identiteetin tai sukupuolen ilmaisun tukahduttamiseksi, uskonnonharjoitukseksi luettaviin muutospyrkimyksiin tähtääviin käytäntöihin (kuten yhteinen rukoilu toisen puolesta seksuaalisen suuntautumisen, sukupuoli-identiteetin tai sukupuolen ilmaisun muuttamiseksi), muutospyrkimyksiin kannustavan toiminnan mainostaminen ml. tiedon välittäminen toiminnasta Suomen rajojen ulkopuolella sekä matkan välittäminen, järjestäminen tai sen rahoittaminen muutospyrkimyksiin osallistumiseksi Suomen rajojen ulkopuolella.” Lisäksi on ”huolehdittava, että kielto ulottuu niin terveydenhuoltoon, kasvatuksen- ja koulutuksen piiriin, uskonnolliseen toimintaan kuin kaikkeen julkiseen tai yksityiseen toimintaan.”22)

Olemme huolestuneita tällaisen anti-demokraattisen valvontayhteiskunnan haaveilemisesta. Kansalaisaloite ja SETA:n vaatimus rikkoo sananvapautta, yksilönvapautta ja uskonnonvapautta.

22) "Seta vaatii eheyttämistoiminnan täyskieltoa Suomeen" 10.03.2022 https://seta.fi/2022/03/10/seta-vaatii-eheyttamistoiminnan-tayskieltoa-suomeen

8) JOHTOPÄÄTÖS

Kansalaisaloite tulee hyljätä.
Väärinkäytökset uskonyhteisöissä tulee hoitaa asiantuntevan koulutuksen ja asiatiedon lisäämisen kautta.
Mielenterveysjärjestöjen tulisi kouluttaa henkilöstöään miten kohdata asiakaskeskeisesti seksuaalisuuden muutosta etsivä konservatiivinen uskonnollinen asiakas.

Sateenkaariyhdistys Malkus ry:n lausunto Rikkomaton-kansalaisaloitteeseen

Sateenkaariyhdistys Malkus ry kiittää lakivaliokuntaa mahdollisuudesta olla kuultavana Rikkomaton-kansalaisaloitteesta (KAA 6/2023 vp). Malkus kiittää myös Rikkomaton-kansalaisaloitteen tekijöitä ja allekirjoittaneita huomion suuntaamisesta teemaan, joka koskettaa kipeästi monia hengellisiä ja hengellistaustaisia sateenkaari-ihmisiä läheisineen ja laajemmin hengellisiä yhteisöjä. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluviin ihmisiin kohdistuvalla niin kutsutulla eheyttämisellä tarkoitetaan toimintaa, jonka pyrkimyksenä on ihmisen seksuaalisen suuntautumisen muuttaminen heteroseksuaaliseksi ja sukupuolen muuttaminencissukupuoliseksi. Ilmiö on muodoiltaan huomattavan moninainen. Laajasti ymmärrettynä eheyttämisenä voidaan nähdä kaikki sellainen toiminta, jolla luodaan ihmiselle tarve pyrkiä muuttamaan seksuaalista suuntautumistaan, sukupuoli-identiteettiään tai sukupuolen ilmaisuaan ollakseen kelvollinen.

Taustalla eheytyksessä on yleensä näkemys, että sen kohteena olevat ihmiset olisivat hengellisesti, psyykkisesti tai fyysisesti rikkinäisiä tai vääränlaisia ja, että heidän omaksi parhaakseen olisi sopeutua yhteisön vallitseviin normeihin. Kuten muun muassa Seta on kattavasti omassa Rikkomaton-aloitetta koskevassa lausunnossaan tuonut esiin, tutkimusten mukaan eheytystoiminnalla ei saavuteta siltä toivottua muutosta. Sen sijaan eheyttämisen seurauksena voidaan nähdä muun muassa oman itsen kokemisen vaikeuksia, mielenterveysongelmia, vaikeuksia sosiaalisissa sekä lähisuhteissa, seksuaalielämän hankaluuksia sekä hankaluuksia hengellisyyden kokemisessa ja harjoittamisessa. Pahimmillaan ihminen voi eheyttämisen seurauksena päätyä lopettamaan elämänsä. Malkus ry pitää tärkeänä, että haavoittavaan muutospyrkimystoimintaan pyritään puuttumaan kaikin keinoin. Malkus ry kannattaa myös lainsäädännöllisten mahdollisuuksien kartoittamista hengellisissä yhteisöissä elävien sateenkaari-ihmisten turvallisuuden edistämiseksi.

Kokoavasti Malkus ry näkee olennaisena huomioida seuraavat toisiinsa liittyvät seikat:

I On määriteltävä tarkasti ja selkeästi, mitä eheytyksellä tarkoitetaan

Lainsäädäntöä valmisteltaessa on tärkeää selvittää tarkasti, mitkä eheytystoimintaan hakeutuvien sekä ohjattujen ihmisten tarpeet ja haavoittuvuudet ovat ja millaisella lainsäädännöllä eheyttämisen vahingollisia seurauksia voidaan ehkäistä parhaalla mahdollisella tavalla. Eheytystoiminnan määritelmän on oltava selkeä ja tarkasti ilmaistu, jotta niin eheytystä toivovat tai sitä kohdanneet henkilöt, eheytystä tarjoavat tahot kuin eheytystä kokeneita tai sitä toivovia kohtaavat ammattilaisetkin tietävät, millaista tukea on mahdollista hakea, saada, tarjota ja miksi.

II On pohdittava myös, millaisia ei-toivottuja ja vaikeasti ennakoitavia vaikutuksia lainsäädännöllä voi olla

Valmisteluun sisältyvässä vaikutustenarvioinnissa on otettava huomioon myös lain mukanaan tuomat potentiaaliset kielteiset vaikutukset kuten kysymys siitä, mitä kielletyn toiminnan tilalle voisi syntyä tai mitä voisi tapahtua eheytystoiminnan painuessa maan alle. Lainsäädäntö ei sinänsä muuta uskonkäsityksiä. Se ei myöskään välttämättä vähennä sateenkaarevuuden ja uskonkäsityksen välisen ristiriidan kanssa elävän ihmisen tarvetta omaksi kokemaansa hengelliseen yhteisöön. On pyrittävä selvittämään, voisiko laki jopa heikentää konservatiivisissa yhteisöissä elävien sateenkaari-ihmisten tilannetta esimerkiksi vahvistamalla vaikenemisen kulttuuria tai nostamalla kynnystä tuen hakemiseen. Lisäksi on selvitettävä, millaisia toimia tarvitaan kielteisten vaikutusten torjumiseksi.

III On tarjottava kohdennettua tukea eheytystoimintaa kokeneille, mutta myös muutosta toivoville ja eheytymään pyrkiville

Eheytyksen kieltävän lain lisäksi eheytystoiminnassa olleet ja siitä selviytyneet tarvitsevat heidän erityisiä tarpeitaan vastaavien hyvinvointipalveluiden kehittämistä, kuten Seta on Rikkomaton-aloitetta koskevassa lausunnossaan linjannut. Näiden ryhmien lisäksi tukea tarvitsee myös vähemmälle huomiolle keskustelussa jäänyt ja tuen tarpeen suhteen yksi erittäin haavoittuvainen joukko: eheytymisen tarvetta kokevat tai eheytymiseen aktiivisesti pyrkivät. Tulee huolehtia, etteivät he lakimuutoksen vuoksi jää yksin oman tilanteensa kanssa. Tukipalveluiden kehittämisessä on otettava huomioon intersektionaalinen, risteävät erot huomioiva näkökulma (esim. ikä, etnisyys, fyysinen ja psyykkinen toimintakyky).

IV On tarjottava tietoa ja tukea ammattilaisille, jotka kohtaavat eheytystä kokeneita tai eheytystä toivovia

Erilaisissa kohtaamisammateissa toimivien henkilöiden ymmärrystä yhtäältä hengellisyydestä ja toisaalta sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta sekä näiden keskinäisistä suhteista tulee lisätä osana ammattilaisten perus- ja täydennyskoulutusta. Ammattilaisilla on oltava ymmärrystä siitä, mitä eheytymisen kohteeksi joutuminen tai muutoksen toivominen voi merkitä yksilölle, hänen läheisilleen ja yhteisölleen sekä siitä, millaista tukea tällaisissa tilanteissa on tarpeellista ja ammattieettisesti kestävää tarjota.

V On pyrittävä tarjoamaan tukea yhteisöille, joita asia koskettaa

Eheytyspiirteitä sisältävään toimintaan vaikuttamisessa keskeistä olisi muutos niissä yhteisöissä, joita asia koskettaa. Muutostyö edellyttäisi rakentavien toimintatapojen etsimistä vaikeidenkin erimielisyyksien keskellä. Tähän työhön tulisi olla saatavilla tukea. Olennaista olisi muun muassa ymmärryksen lisääminen turvallisemman toiminnan periaatteista, eheytystoiminnan vaikutuksista sekä seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta. T avoitteena tulisi olla yhteisöjen tukeminen toiminnassa mukana olevien sateenkaari-ihmisten parempaan kohteluun ja sateenkaari-ihmisten oman äänen kuulumiseen.Sateenkaari-ihmisten henkisen ja hengellisen hyvinvoinnin edistämiseen tähtäävä Sateenkaariyhdistys Malkus tarjoaa ammatillista ja vertaistukea hengellisille ja hengellistaustaisille sateenkaari-ihmisille ja pyrkii tekemään rakentavaa vaikuttamistyötä hengellisissä yhteisöissä. Yhdistys auttaa yhteisöihin kuuluvia sateenkaari-ihmisiä tuomaan esiin kokemuksiaan ja sitä kautta lisäämään tietoa jvaikuttamaan omaan yhteisöönsä. Näitä tavoitteita toteuttaakseen yhdistys on tehnyt muun muassa eheytykseen liittyviä verkkokyselyitä.